Olen aina halunnu aloittaa blogin. Ja aloittanutkin, mutta jotenkin ne ovat aina silti jääneet. Unohtuneet. Ehkä se on johtunut siitä ettei elämässäni ole tapahtunut mitään kummallista ? Tai sitten ei ole vain ollut aikaa kirjoittamiseen ? Hassua kuitenkin edellisissä blogeissani oli se, etten ikinä kirjoittanut omasta elämästäni. Vähän kuin kuvittelin itselleni jonkun muun elämän, ja kirjoitin vähän kuin tarinaa. Naurettavaa, eikö ? Miksi pitää päiväkirjaa ja kirjoittaa siihen aivan täyttä humpuukia ? Ei ehkä mitään, mutta sain siitä omat huvini.

Nyt kuitenkin päätin aloittaa aivan oikean blogin, minulle hieman kuin päiväkirjan. En aio tällä kertaa kirjoittaa pelkkiä satuja, taidan tyytyä tällä kertaa pelkkään totuuteen. Hassua sinänsä, että ette te voi tietää kirjoitanko tälläkin kertaa pelkkiä satuja vain päästäni ? Mutta jokainen uskokoon mitä tahtoo tarinoistani. Elämäni ei ole mitenkään erityisen mielenkiintoista, tai muutenkaan kummallisempaa. Blogini tulee kai sisältämään perus teinimäisiä ihmissuhde draamoja sekä vitutus vuodatuksia ja ilon purkauksia. Sellaista hömppää jota jokainen teini-ikäinen on tullut ja tulee harrastamaan lukiovuosinaan. Elämänsä parhaimpina aikoina. En ole mikään himo koulun kävijä, mutten halua pitää itseäni kuitenkaan idiootti bimbonakaan. Olen oikeastaan melko keskiverto, ainakin koulussa. Minulla ei ole kummempaa koulumenestystä takanani, mutta silti kuvittelen pääseväni lukion jälkeen lakitieteelliseen ? Ehkä hieman suuruuden hulluutta, mutta olen kai tottunut saamaan aina haluamani. Isin pikku lellikki, on tullut kuultua monet kerrat. En tiedä miksi haluaisin juuri lakia lukemaan lukion käytyäni, ehkä näyttääkseni muille ? Näyttääkseni että minusta todella on johonkin ? Minua on aina pidetty perus idiootti blondi bimbona, irvailtu selän takana ja jopa päin naamaa. Liian moni kuvittelee että ei minusta olisi mihinkään “fiksujen” hommaan. He ovat kuitenkin väärässä.

Kuuntelen parhaillaan Idols tähti Anna puustjärven Idols kisassa tulkitsemaa kappaletta Pieni ja hento ote. Jotenkin se kappale ja sanat saa vaan pysähtymään. Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla ? Kuvaa tämän hetkistä elämän tilannettani paremmin kuin hyvin. Ehkä liiankin tuttu kuvio on taas toistanut itseään elämässäni. On poika ja tyttö, tyttö ihastuu poikaan ja poika tyttöön, he ovat onnellisia. Tulee toinen poika ja tyttö ihastuu myös tähän, ketään ei ole onnellinen. Jokainen vähänkin fiksumpana itseään pitävä ajattelee tähän tilanteeseen helppoa ratkaisua : valitsee jomman kumman. Mutta kun asiat eivät menekään niin, aina kun tyttö päättää ja tekee ratkaisunsa, tulee hän viimeistään viikon päästä katuma päälle, päätti hän mitä tahansa. Ja miten se tosi seikka muuttaa tilannetta että sama poika joka nytkin tuli ja pilasi koko kuvion, pilasi myös edellisen kuvion ? Eli jos jollain fiksulla on tähän tilanteeseen oiva ratkaisu, kuuntelen sen mielelläni. Elämä toistaa itseään, se on totta.

Olen huomannut että elämässäni on kolmenlaisia ihmisiä. Ihmisiä jotka ovat ystäviäni, ihmisiä jotka eivät ole ystäviäni sekä ihmisiä jotka esittävät olevansa ystäviäni. Nämä kolme lajia on vaikea erottaa aluksi toisistaan, mutta ajan myötä oppii, harjoitus tekee mestarin. Vihaan kaksinaamaisia ihmisiä, ja vielä hassua sinänsä, olen itse sellainen. Ajattelen itse että jokainen on joskus kaksinaamainen, se takin kääntäjä. Pakkohan kaikkien on olla, ihminen on heikko. Ei osaa vastustaa kiusausta ja pitää ylemyyden tunteesta, kaikki pitävät itseään parempina kuin oikeasti ovat. Ehkä liioittelen, ei suinkaan kaikki, mutta liian moni. Myös minä. Jos jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, onko Jumalakin silloin kaksinaamainen ? Ja pitää itseään parempana kuin muita ? En ota kantaa, mutta jokaisella on silti oma mielipide. Tykkään keskustella uskonnosta, ja Jumalasta. En pelkää ilmaista mielipidettäni vaan sanon sen ääneen. Uskonko Jumalaan ? Uskon. Uskonko silti luomiskertomukseen ? En. Rukoilenko ? Rukoilen. Olenko hiljaa joulukirkossa ? En, ehkäpä juuri se kaikista äänekkäin. Ehkä ristiriitaista, mutta juuri sellainen minä olen, ristiriitainen.